GIF

GifStitch vie valokuvaamiseen uudelle asteelle!

ff

Ikosen pormestariohjelma

Vaikka vasemmistoliitto julisti kokoomuksen suurimmaksi vihollisekseen kuntavaaleissa, Tampereen vasemmisto allekirjoitti Anna-Kaisa Ikosen pormestariohjelman yhdessä SDP:n, vihreiden, kokoomuksen ja RKP:n kanssa. Miksi?

Olin itse mukana pormestariohjelmaa valmistelleessa taloustyöryhmässä ja kommentoin ohjelmaa suurten linjojen osalta. Pormestariohjelman valmisteluprosessista ja sisällöstä voi lukea myös Mikko AaltosenVarpu Jutilan ja Jaakko Stenhällin blogeista.

Hyvää ohjelmassa on se, ettei siinä sitouduta tiukkoihin hevos- tai leikkauskuureihin. Hyvää on niin ikään se, ettei siinä Turun valtuustosopimuksen tavoin ole kirjauksia, ettei keskeisistä asioista saisi äänestyttää tai olla eri mieltä. Tältä osin esimerkiksi Rantatunneli ja ratikka ovat edelleen täysin avoimia kysymyksiä.

Huonoa ohjelmassa on pituus, utooppinen jargon, tulkinnanvaraisuus ja lukuisat puutteelliset tai surkeat kirjaukset, joita tarvittiin koalition muodostamiseksi. Koska ohjelmassa asetetaan valtuustokaudelle selkeät tavoitteet, muttei konkreettisia keinoja niiden saavuttamiseksi, edessä tulee olemaan koko valtuustokauden kestävä vääntö pormestariohjelman sisällöstä. Tärkein vääntö tullaan käymään siitä, miten seuraavaa kirjausta tulkitaan:

“Kaupungin käyttötalous tasapainotetaan valtuustokauden aikana. Tilikauden tulos saadaan ylijäämäiseksi viimeistään vuonna 2015. Menojen kasvulle asetetaan valtuustokauden kattava talouskehys.”

On tärkeää, ettei kaupungin taloutta pyritä tasapainottamaan pelkästään lyhytnäköisillä ulkoistamisilla ja omaisuuden myynneillä, jotka kääntyvät pitkällä tähtäimellä itseään vastaan. Jos talous aiotaan tasapainottaa ja jo kahden vuoden saada tulos ylijäämäiseksi, on selvää että verotukseen on puututtava heti valtuustokauden alussa. Prosenttiyksikön nosto kuntaverossa tarkoittaa yli 30 miljoonaa lisätuloja vuodessa, valtuustokauden aikana noin 100 miljoonaa.

(Hallituksen kuntauudistusta ajatellen on oleellista pitää mielessä, etteivät pääomatuloilla elävät maksa lainkaan kuntaveroa. Toisekseen kun puhutaan lamatalkoista tulee muistaa sekin, että verovapaita osinkotuloja on yli 2 miljardin edestä, mikä aiheuttaa valtiolle vuosittain yli 600 miljoonan veromenetykset nykyisellä pääomaverokannalla.)

Neljättä vuotta jatkuva eurokriisi ja sitä seurannut kriisipolitiikka on osoittanut, etteivät pelkkä talouskuri, veronkorotukset ja säästöt ratkaise kriisiä. Talouskehyksessä olisikin epärealististen vuosikohtaisten tavoitteiden sijaan linjattava valtuustokauden mittaisista tavoitteista. Sopeutuksen ohella on ennen kaikkea korjattava ongelmia palveluntuotannossa. Tältä osin pormestariohjelmassa on hyvät kirjaukset:

“Menojen kasvua hillitään korjaamalla säännöllisiä menoylityksiä aiheuttavat rakenteet kestävämmälle pohjalle.”

“Kevään 2013 aikana selvitetään, missä palveluissa on päällekkäisyyttä ja siitä johtuvaa tehottomuutta. Selvityksen perusteella päätetään talouden tasapainoa edistävistä jatkotoimenpiteistä.” sekä

“Tilaaja-tuottaja -mallia arvioidaan kattavalla selvityksellä valtuustokauden puolivälissä. … Selvityksen jälkeen tehdään päätökset kaupungin toimintamallin tulevaisuudesta ja kehittämisestä mukaan lukien osaamisen kehittäminen.”

Tasapainottamisen ja kuntauudistuksen ohella tärkein teema valtuustokaudella tulee olemaan sosiaali- ja terveydenhuollon välttämättömät uudistukset tapahtui hallituksen sote-uudistukselle mitä hyvänsä. Vaikka 400 000 ihmisen terveyspalvelut on jo ulkoistettu, eivät ne ole tuoneet haluttuja säästöjä, pikemmin päinvastoin.

20 % kunnista on jo alkanut palauttaa palveluita omaksi työksi ja 30 % harkitsee samaa, joten yhteensä puolessa kunnista ollaan oltu tyytymättömiä yksityistämisiin ja ulkoistamisiin. Kaupungin tarkastuslautakunnan seurantaraporteista käy ykskantaan ilmi, että suurimmat menoylitykset (viime vuonna noin 17 miljoonaa) tulevat sosiaali- ja terveyspalveluista. Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöystin terveiset kuntapäättäjille ovatkin selkeät:

”terveiseni kuntauudistajille liittyvät sosiaali- ja terveydenhuollon tuotantotapojen ja rakenteiden korjaamiseen. Nyt pitäisi kiireesti saada aikaan sellaisia ratkaisuja, joilla sote-sektorin kustannukset saadaan kääntymään samaan suuntaan kuin kansantalouden kustannukset yleensä. Pääpainon tulisi siis olla sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa.”

Vasemmisto on ajamassa pormestarikoalitiossa peruspalveluiden menoylityksiä aiheuttavien yksityistämisen ja ulkoistamisen lopettamista sekä palveluiden palauttamista kunnan omaksi työksi. Mukaanlähdön puolesta puhui erityisesti se, että vasemmisto saa koalitiossa sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavan apulaispormestarin paikan.

Pormestariohjelma oli pormestarikoalition ensimmäinen näytös. Kevään aikana vuoden 2012 tilinpäätöksen valmistuttua ja hallituksen kehysriihen päätyttyä päätetään valtuustokauden talouskehyksestä, sopeutuksista ja palveluntuotantoa ohjaavasta hyvinvointisuunnitelmasta, joiden sisällöstä vääntäminen tulee olemaan toinen ja ensimmäistä huomattavasti tärkeämpi näytös.

Vasemmiston valtuustoryhmä katsoi, että koalitioon osallistumalla voidaan vaikuttaa enemmän kuin ulos jättäytymällä. Saako vasemmisto punavihreitä tavoitteitaan läpi riippuu pitkälti siitä minkälaista politiikkaa se demareiden ja vihreiden kanssa kykenee tekemään. Tämä edellyttää aivan ensimmäiseksi että hallituksesta tutulta kokoomuksen ja demareiden melodraamalta sekä vihreiden ja vasemmistoliiton keskinäiseltä piikittelyltä vältytään.

Lopuksi on kiitosten paikka. Sain vaaleissa 184 ääntä, jotka oikeuttivat varavaltuutetun paikkaan, hintaa yhdelle äänelle tuli 6 euroa. Itseäni on esitetty tarkastuslautakunnan varajäseneksi sekä Vuokratalosäätiön hallituksen jäseneksi. Ensimmäinen tarjoaa aitiopaikan pormestariohjelman toteutumisen seuraamiseen ja jälkimmäinen mahdollisuuden vaikuttaa kaupungin vuokra-asumiseen. Tulen omalta osaltani toteuttamaan pormestariohjelmassakin kirjattua periaatetta avoimuudesta päätöksenteossa.

Kiitos kaikille äänestäneille, kannattaneille ja tukeneille, hikoileminen on vasta alkamassa!

Yksityinen ja julkinen

Niinistön aloittama keskustelu palkkojen alentamisesta ja verotuksesta on tuonut esiin sen, miten oikeisto sotkee jatkuvasti velkaantumisen lisäksi yksityisen ja julkisen sfäärin puhuessaan kilpailukyvystä. Tämä on joko tietoista tai hölmön naiivia politiikkaa.

Oikeisto olettaa, että valtio ja yritys toimivat samalla tavoin. Taloudellisesti vaikeissa tilanteissa yrityksen on järkeistettävä menonsa: jengiä pihalle ja jäljelle jääneestä porukasta entistä enemmän irti, menot alas, tulot ylös! Oikeisto olettaa, että tämä oppi on sovellettavissa myös valtion taloudenhoitoon.

Toisin sanoen oikeisto olettaa, että valtion on toimittava kuin yksityinen toimija. Näin sitä myös Maastrictin sopimuksen nojalla kohdellaan: euroa käyttävän valtion hakiessa lainaa yksityiset pankit kohtelevat sitä kuin kotitalouksia tai yrityksiä. Kotitalouksia, yrityksiä ja valtioita yhdistää se tosiseikka, että kaikki ne voivat tehdä konkurssin.

Tässä tulee ilmi oikeiston kapeakatseisuus. Koska tärkeintä on kilpailukyky, oikeisto kieltäytyy verotuksen muuttamisesta progressiivisemmaksi, vaikka siten voitaisiin vastata tehokkaimmiten kestävyysvajeeseen. Pelkästään verovapaista osinkotuloista tulee valtiolle yli 600 miljoonan vuosittaiset veromenetykset. Porvarihallitusten tekemät rikkaita suosivat miljardien verohelpotukset ovat kestävyysvajeen keskeisimpiä syitä.

Kun yritykset ja julkinen sektori säästävät kilpailukyvyn säilyttääkseen kilpaa, tullaan koko ajan kasvattaneeksi työttömyyttä ja epäsäännöllisten töiden lisääntymistä, prekarisaatiota. Honkanen on tuonut esiin, kuinka keskustelu työurien pidentämisestä polkee paikallaan, koska se keskittyy ainoastaan kilpailukyvyn lisäämiseen työssäkäyvien kesken. Vaikka on järkevää säästää, juuri työttömyyden ylläpitäminen vähentää valtioiden tuloja ja lisää menoja, mikä paisuttaa julkista sektoria. Tästä hallituksen tunarointi STX-rahoituksessa on liiankin härski esimerkki.

Oikeiston pyrkimykset kääntyvät itseään vastaan, mikä oikeuttaa entistä suuremmat leikkaamiset ja säästöt.

Yksipuolisen kilpailukyvyn sijaan kriisin vaikutuksia tulee seurata ainakin kolmelta tasolta: 1) omistava luokka, jonka varallisuus ainoastaan lisääntyy kriisin seurauksena, 2) työssäkäyvät, joiden työehtoihin ja palkkoihin kohdistuu taantumaan kourissa entistä suurempia muutospaineita sekä 3) työttömien joukko, joka kasvaa kaiken aikaa yt-neuvotteluiden, säästöjen ja kilpailukyvyn lisäämisen seurauksena.

Kahden viimeisen ryhmän luokkaintressi on jakomielinen, toisaalta yhteinen, toisaalta vastakkainen: toisaalta molemmat ryhmät kilpailevat työvoimansa myynnistä markkinoilla elättääkseen itsensä, toisaalta omistava luokka elää omistustensa turvin heidän tekemästään työstä. Työssäkäyvien ja työttömien näennäinen ristiriita voidaan ylittää yhteisillä tavoitteilla, kuten tarpeeksi korkeilla vaatimuksilla perustulosta ja minimipalkasta, eikä tätä jakomielisyyttä voida purkaa ilman nykyisen työnjaon ja tulonjaon purkamista.

Tämän yhteiskunnallisen muutoksen kannalta on liki lohdutonta se, että nykyinen vallalla oleva oikeisto ei ainoastaan kärjistä politiikallaan omistavan luokan välistä ristiriitaa suhteessa työssäkäyvään ja työttömään luokkaan, vaan ennen kaikkea ristiriitaa työssäkäyvien ja työttömien välillä.

Kuopataan tunneli

yhteiskirjoitus Varpu Jutilan (#471) kanssa

Kunnallisvaaleissa kuohuttaa kaksi suurta hanketta: rantatunneli ja ratikka. Molemmat ovat vajaan 200 miljoonan euron suuruisia hankkeita miesvaltaisille aloille, ja molempiin liittyy suuria riskejä.

On selvää, että hankkeiden kokonaiskustannukset tulevat nousemaan arvioidusta 400 miljoonasta. Tunnelin ja ratikan on arvioitu tuovan alueelle työpaikkoja jopa 21 000 henkilötyövuoden edestä, mutta mikään ei takaa, että urakoita vastaanottajat yritykset ja niiden alihankkijat työllistäisivät paikallisia. Nykyisessä epävakaassa taloustilanteessa ei myöskään ole takeita, että valtiolla olisi varaa osallistua molempien hankkeiden kustannuksiin arvioiduilla summilla.

Onkin otettava järki käteen, peruutettava rantatunneli ja keskityttävä pikaratikan toteuttamiseen. Miksi?

Ensinnäkin siksi, että ainoastaan 17 % tamperelaisista kannattaa tunnelia. Toisekseen kyse on arvovalinnasta joukkoliikenteen ja yksityisautoilun edistämisen välillä. Kolmanneksi: suurimmat voitot Näsijärven rannan rakennuttamisesta päätyvät yksityisten rakennusfirmojen taskuihin ja järvinäköalasta kalliilla tonttimailla pääsevät nauttimaan ainoastaan varakkaat.

Viimeinen syy on kuitenkin merkittävin. Miten Tampereen kaupungilla voi olla varaa kahteen näin suureen hankkeeseen samalla kun se säästää muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä koulutuksen resursoinnista? Tampereen kaupunginvaltuuston XL-ryhmä runnoi tänä kesänä läpi 22 miljoonan säästöohjelman, jolla leikattiin muun muassa neuvola-, terveydenhoito- ja nuorten psykososiaalisen tuen palveluista, toisen asteen koulutuksesta sekä vanhainkotipaikoista.

On perusteltua olettaa, että sitoutuminen kahteen velkavetoiseen hankkeeseen tulee lisäämään kaupungin leikkauspaineita sosiaali- ja terveyspalveluista entisestään.

Maksamme edelleen kovaa hintaa 1990-luvun laman aikana tehdyistä säästöistä sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä koulutukseen. Koulutus, työ- ja harjoittelupaikkaa vaille jäänyt syrjäytetty maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. 90-luvulla eniten kouluterveydenhuollosta leikanneet kunnat käyttivät muita kuntia enemmän rahaa nuorten psykiatriseen hoitoon vuosikymmentä myöhemmin.

On käsittämätöntä, jos 20 vuodessa ei olla opittu yhtään mitään.

Suurten investointihankkeiden lisäksi Tampereen on satsattava perusterveydenhuollon, mielenterveyshoidon ja koulutuksen parantamiseen, sillä lyhytnäköiset säästöt ja leikkaukset tulevat pitkällä tähtäimellä yhteiskunnan maksettavaksi.

Tämän vuoksi on järjestettävä sitova kansanäänestys siitä, haluavatko tamperelaiset rantatunnelin vai pikaratikan. Hankkeiden, joihin jokainen kaupunkilainen joutuu velanoton kautta osallistumaan, on myös hyödytettävä kaikkia.

Demokratian sponsorit

Neljännessä ja viimeisessä vaaliradiossa vaaleista, brändäyksestä, kampanjoinnista ja vaalirahasta keskustelemassa tutkija Katariina Mäkinen ja filosofi Tere Vadén. Kiitos kaikille linjoilla olleille, vaaliradio jää määrittelemättömälle tauolle!

YouTube Preview Image

Demokratian sponsorit

Ennakkoäänestys on nyt ohi ja vaalit käydään sunnuntaina. Aika väliarvioida vaaleja.

Puolueiden kannalta vaaleissa on kysymys elämästä ja kuolemasta. Elämästä siksi, että niissä mitataan puolueiden välinen paremmuusjärjestys. Kuolemasta siksi, että puolueiden rahoitus on vaalimenestyksestä kiinni.

Vaalirahoitus on yhtä hässäkkää

Vaalirahoitus on yhtä hässäkkää

Tämän vuoksi puolueet käyttävät sairaita summia vaaleihin. Viime kuntavaaleihin eduskuntapuolueilla paloi reilut 3 miljoonaa euroa. Viime vuoden eduskuntavaaleihin käytettiin 7,6 miljoonaa euroa. Nämä ovat kuitenkin pikku summia verrattuna eduskunnan ja valtuustojen tekemiin päätöksiin. Pelkästään Suomen kunnat ja kaupungit tekevät investointeja ja hankintoja vajaan 60 miljardin edestä, Suomen budjetin verran.

Kuntavaaleissa suurimpia voittajia ovatkin ne, jotka onnistuvat saamaan sponsoroimansa ehdokkaat valtaan ja omat intressinsä edustetuiksi kunnanvaltuustoissa. Vaaliraha on siis erittäin hyvä sijoitus, korruptio on Suomessa halpaa!

Huomatkaa, ettei Tampereen nykyisten valtuutettujen ja varavaltuutettujen saamia vaalirahoilmoituksia löydy Tampereen kaupungin sivuilta. Olen tilannut oikeisministeriöstä puolueiden tilinpäätökset vuodelta 2008, mutta valitettavasti ne eivät tähän blogaukseen ehtineet.

Joka tapauksessa suurin osa valtiolta, yksityishenkilöiltä, yrityksiltä ja muilta tahoilta saadusta vaalirahasta menee mainoksiin. Esimerkiksi mainos sunnuntain Hesarin etusivulla maksaa 50 tonnia. Vaalien takuuvoittajia rahoittajien lisäksi ovatkin huomiota myyvät mediat ja kampanjoita suunnittelevat mainostoimistot.

Esimerkiksi Kokoomus käytti viime kuntavaaleihin 700 000 euroa (!), josta puolet (!!) meni kampanjan suunnitteluun (!!!). Kokoomus on todellakin Suomen leniniläisin puolue! Eduskuntavaaleissa eduskuntapuolueet käyttivät kampanjoiden suunnitteluun vajaan miljoonan.

Mistä puolueiden törsäily johtuu?

Puolueen ja iltapäivälehden ero on suurinpiirtein siinä, että kun puolueet sanovat ajavansa kansan etua, lehdet väittävät tietävänsä mitä kansa todella ajattelee. Molempien on pysyttävä hengissä (saatava rahoitus) ja tätä säätelee aikamme henkinen atmosfääri ja hegemoninen ilmapiiri.

Lehtien eloonjäämiskamppailua on kuvannut Arto Salminen romaanissaan Paskateoria. Jos lehden myyntiluvut putoavat, ei ole tehtävä parempaa vaan nimenomaan paskempaa journalismia.

Paskateoria pätee myös politiikkaan. Ei pidä tehdä politiikkaa vaan mahdollisimman vähän politiikkaa, pitää tehdä ylipäätään mahdollisimman vähän mitään mikä voisi herättää negatiivisia tunteita, torjutuksi tulemista. Puolueet ja ehdokkaat pyrkivät maksimoimaan äänensä ja on pelkästään vaalitavan sanelemaa, että molemmat laskevat hieman varman päälle.

Siksi vaalit ovat niin mitäänsanomattomat. Hidas-Elina on kirjoittanut viimeisen totuuden, kuinka vaaleihin mennään henkilöt, moraali ja etiikka edellä ja kuinka politiikasta tulee tyhjänpäiväistä mössöä. Puolueet ja media heittävät vettä myllyyn julistamalla kaikki ne, jotka eivät käytä äänioikeuttaan, laiskoiksi typeryksiksi, varmaan kohta myös syrjäytymisvaarassa oleviksi.

Ei se äänestäminen siltikään välttämättä hotsita, vaikka tarkemmin miettis. Kuten Veikko Eranti on meitä opettanut, äänesi on ensinnäkin ääni systeemille, toiseksi puolueelle, kolmanneksi läpimenneille ehdokkaille ja vasta viimeiseksi valitsemallesi ehdokkaalle, mikäli hän ei satu menemään läpi.

Demokratian tuolle puolen

Politiikka on taitolaji. On oltava samaan aikaan radikaali ja sovinnainen. Ehdokkaan on saatava äänestäjiä ilman, että hyppii puolueen, rahoittajien tai median silmille. Vaaleissa aliarvioidaan äänestäjiä jatkuvasti. Sanotaan, että demokratia on paras oikeidenmukainen systeemi, mutta nykyisellään vaalimarkkinoista hyötyvät vasta viimeisenä äänestäjät. Kysymys kuuluu, miten päästään nykyisen markkinahenkisen demokratian tuolle puolen?

Mieleen tulee ensimmäisenä ainakin seuraavat tekniset ja juridiset uudistukset:

  1. Suomessa on sovittava valtakunnallisesta ja alueellisesta kansalaisaloitteesta, joka on alistettava sitovalle kansanäänestykselle. Näin valittujen ehdokkaiden tulee olla vaalien välilläkin yhteydessä kansaan ja poliittiseen ilmapiiriin tulee sutinaa. Näin myös ristiriitaisilla hankkeilla, kuten rantatunnelilla Tampereella tai Toriparkilla Turussa olisi myös kansan mandaatti. Koska mikään ei ole niin siistiä kuin kampanjointi niin valittujen ehdokkaiden tulee jatkaa viikottaista pyörimistä toreilla, jossa he kuuntelevat kansan syviä rivejä. Tämä on perusteltua myös siksi, että puolueiden rahoitus tulee suurelta osin veromaksajien rahoista.
  1. Nykyisen vaalirahoitusta koskevan lain mukaan ilmoitusten tulee olla kansalaisten saatavilla viiden vuoden ajan. Se ei riitä, koska kansalaisen on voitava tarkkailla vaalirahoituksen trendejä myös pitemmällä aikavälillä.
  1. Koska ääni on systeemille, puolueelle ja läpimenneelle ehdokkaalle, äänestäjän kuluttajansuojaa parannetaan parhaiten sillä, että vaalirahoituksesta sekä kaupungin ja valtion taloudenhoidosta tehdään julkista. Puolueen ja ehdokkaiden saaman rahoituksen lisäksi myös rahoittajista tulee tehdä vaalirahailmoitus. Äänestäjän tulee voida tarkistaa keitä ehdokkaita ja puolueita suurimmat lahjoittajat ovat rahoittaneet eri vaaleissa. Kaikki vaalirahoitusta ja kuntataloutta koskevat tiedot on julkaistava avoimena datana, jotta niiden hyödyntäminen on helppoa journalisteille ja aktiivisille kansalaisille. Erityisen tärkeätä olisi saattaa yritysten verotiedot julkiseksi nettiin, jotta veronkierron seuraaminen olisi kansanedustajille, valtuutetuille ja äänestäjille helpompaa. Avoimuudesta ei hyödy pelkästään äänestäjät vaan myös journalismi, julkisen keskustelun taso ja systeemi itse.
  1. Kampanjoinnille on asetettava puoluekohtainen ja ehdokaskohtainen vaalirahakatto. Vaaleissa tulee ratkaista sisällöt, ei huomio ja näkyvyys. Puolueiden maaniselle rahankäytölle on tehtävä loppu ja tätä rahaa on kanavoitava johonkin järkevämpään käyttöön. Millaisia huveja puolueet järjestäisivät äänestäjilleen niille rahoilla, jotka nykyisellään hassataan mainoksiin ja suunnitteluun? Kuinka monta työntekijää tästä voitaisiin lohkaista aktivoimaan puoluetoimintaa niin, ettei kaikki puolueiden toiminta keskity vaaleihin? Puolueiden vieraantuneisuus kansalaisjärjestötoiminnasta näkyy siinä, että kaikki varsinaisesti vaaleihin liittymätön tuntuu puolueen tekemänä hieman oudolta.

Vaaleissa kannattaa muistaa wanhan kansan viisaus, että eniten saat vihollisia yrittämällä miellyttää kaikkia.

Vaaleissa poliitikot miellyttävät kansaa ja toimittajat retostelevat tyhjänpäiväisyyksillä. Taiteilijat ja tieteilijät maksetaan hiljaiseksi sillä, että he saavat paistatella maan johtavina älykköinä. Konsultit saavat ihan jees liksaa, mutta he suoltavatkin enemmän paskaa kuin Tuomas Enbuske, Kimmo Sasi, Sofi Oksanen ja Ilkka Niiniluoto yhteensä. Näitä koiria saadaan kiittää aikamme poliittisesta taantumasta, jota värittävät häpeä, pelko, suru, epätoivo, julmuus, kostonhimo, lannistuneisuus, katkeruus, kateus, pilkallisuus, epäluulo, itsehalveksunta, viha, vastenmielisyys, sääli, ahneus, omahyväisyys ja hipsteriys.

Vaalien laimeus johtuu vaalisysteemistä itsestään. Puolueet on ohjattava tekemään parempaa eikä paskempaa politiikkaa.

Kuntien keinotekoinen leikkaustarve

Tampereen kaupungin budjetti on 1,5 miljardia ja 15 miljoonaa miinuksella. Alijäämä on siis prosentin. Vertailun vuoksi mainittakoon, että euromaiden alijäämä on 6,5 % ja velkaantumisaste 110 % bkt:sta. Tampereella velkaa on 370 miljoonaa eli 25 % budjetista.

Vaikka Tampere on selvinnyt talouskriisistä kohtuullisesti, ainoina vastauksina alijäämään ja velkaantumiseen nähdään leikkaukset palveluihin, nostot käyttömaksuihin, opettajien irtisanomiset, suuremmat luokkakoot, terveydenhuollon ulkoistamiset ja yksityistämiset jne.* Tässä kannattaa muistaa, että jokainen leikattu euro on laskenut talouskasvua 0,90-1,70 eurolla.

Mistä tämä leikkausinto johtuu?

Yksinkertaisesti siitä, että Suomen kuntien rahoituspohja on kapenemassa. Hallitus on jo vähentänyt kuntien valtionosuuksia 631 miljoonalla ja joutuu taantuman vuoksi tekemään keväällä lisää sopeutuksia, jotka tulevat heijastumaan myös kuntiin. Eikä asiaa helpota eurokriisi.

Tampereen saamat valtionosuudet ovat nyt 230 miljoonaa, jotka ovat valtion tulkinnan mukaan nousseet 8 miljoonalla ja kunnan tulkinnan mukaan laskeneet 2,7 miljoonalla. Tulkintaerot johtuvat siitä, että hallitus on kompensoinut leikkauksia väliaikaisilla yhteisövero-osuuksien korotuksilla.

Tampereen merkittävimmät tulolähteet ovat valtionosuuksien lisäksi kuntavero, yhteisövero ja kiinteistövero, yhteensä 784 miljoonaa. Eikä ole realistista olettaa, että nykyisessä taloustilanteessa nämä merkittävästi nousisivat. Mikäli kestävyysvaje ja huoltosuhde halutaan ratkaista kestävästi ja huolellisesti, rikkaat tulee vastuuttaa kuntien rahoittamiseksi.

Mistä rahat?

Kuntavero maksetaan ainoastaan palkkatuloista. Pääomatuloillaan elelevät eivät maksa kunnille suoraa mitään vaikka käyttävät kunnallisia palveluita päivittäin. Valtion vuoden 2013 talousarviossa pääomatuloja on vajaan 10 miljardin edestä, josta jo 10 % “kunnallinen solidaarisuusvero” toisi vajaan miljardin lisää.

Tulee myös muistaa, että pörssiyhtiöistä jaettavilla osingoilla on verovapaus 30 % asti ja listaamattomissa yhtiöissä 60 000 euroon asti. Tämä tarkoittaa, että joka vuosi yli 2 miljardia euroa pääomatuloista on verotuksen ulottumattomissa, mihin näinä ankarina aikoina ei ole varaa!

Osinkojen verovapaudesta tulee luopua. Näiden verottaminen nykyisen 30 % pääomaveron ja uuden 10 % kunnallisen solidaarisuusveron mukaisesti toisivat jo 840 miljoonan potin. Myös solidaarisuusveron alarajan hilaaminen 100 000 euron palkkatuloista alaspäin kerryttäisi lisää tuloja.

Hallitus, ottakaa nämä ehdotukset vakavasti kevään kehysriihessä vakavasti!

Eikä tule unohtaa, että edelliset porvarihallitukset ovat tehneet rikkaita hyödyttäviä veroratkaisuja yli 6 miljardin edestä. Kaikesta tästä voidaan päätellä, että kuntien heikko taloudellinen tilanne on keinotekoinen.

Sauli Niinistöltä on tainnut jäädä huomaamatta, että hänen valtiovarainministeripestinsä jälkeen rikkaiden palkat ovat nousseet pilviin, keskituloisten palkat ovat tasaantuneet ja suhteellisessa köyhyydessä elävien määrä on tuplaantunut.

1990-luvun laman veroratkaisut on peruutettava ja tuloverotusta on alettava muuttaa määrätietoisesti progressiiviseksi. Tämä onnistuu parhaiten siirtymällä takaisin henkilöveroon, jossa palkka- ja pääomatuloja kohdellaan yhden progressiivisen veroasteikon mukaan.

Kaukaa viisas äänestäjä valitsee ehdokkaan, joka myös laman olosuhteissa pystyy puolustamaan työllisyyttä, investointeja ja julkista palveluntuotantoa. Leikkauspolitiikalle on tehtävä loppu ja kuntien veropohjaa on laajennettava. Rikkaat mukaan lamatalkoisiin! Nyt tarvitaan valtuustoihin syrjäyttäjien syrjäyttäjiä!

Antti Ronkainen #523 Tampereen valtuustoon 2012! Tehdään Tampereesta Manse Mesta!

*Viimeisenä tekonaan XL-ryhmä runnoi sisään 22 miljoonan säästöohjelman, jossa leikataan sairaalapaikkoja, lukioiden valinnaiskursseja, harrastustoiminnan avustuksia ja korotetaan koululaisten kerhomaksuja.

Antti & Esko euron kriisistä ja kuntataloudesta

16.10. pidetty keskustelutilaisuus konkaripoliitikko Esko Seppäsen kanssa euron kriisistä ja kuntataloudesta. Mistä Eurooppaa runteleva talouskriisi johtuu ja kuinka eurokriisi vaikuttaa tulevaan valtuustokauteen? Entä mitä yhteistä on suurkunta-ajattelulla ja Euroopan talous- ja rahaliitolla? Mitä eurokriisistä ja valtioiden tekemistä virheistä voidaan oppia kuntatasolla?

YouTube Preview Image

Vaaliradio 3: Syrjäyttäminen ja fasismi

Oikeistolaiset ihailevat vahvoja ja tottelevaisia yksilöitä ja pitävät syrjäytymistä jokaisen omana syynään. Kolmannessa vaaliradiossa keskustelemassa syrjäyttämisestä valtakunnanränttäri Emilia Kukkala ja nuorisotyöntekijä Yrjö Kallinen Leinolan pimeissä metsissä Mannerheimin patsaalla. Mitä yhteistä on kilpailuyhteiskunnalla ja fasismilla?

YouTube Preview Image

Lama tulee, oletko valmis?

Mitä teit silloin, kun Niinistö puhui syrjäytymisestä Jakomäen koululla 7.9.? Pankaa se hetki mieleenne hyvät ihmiset, Niinistön lanseeraama syrjäytymiskeskustelu oli taantuman henkinen lähtölaukaus!

Nyt se on nimittäin virallista. Lama tulee, tuotanto laskee, työttömyys nousee. Yt-neuvotteluiden piirissä on jo 50 000 ihmistä eli tuplat viime vuoteen nähden. Irtisanomisia pukkaa harvase päivä. Mitenhän käy asuntolainojen?

Kapitalismi on epäonnistunut

Kapitalismia on oikeutettu sen antamilla lupauksilla työllisyydestä, vauraudesta ja sosiaalisesta noususta. Etelä-Euroopan maissa nuoriso tietää asioiden todellisen tilan. Joka toinen nuori ja joka neljäs työkykyinen on työttömänä.

Yritykset eivät luo työpaikkoja ja valtiot pahentavat tilannetta leikkaamalla toimintojaan. Molemmat lietsovat lamaa kuin sadetanssissa. Keskiluokan vauraus on romahtamassa Yhdysvalloissa ja tuleva lama varmistaa, että Euroopan keskiluokka seuraa perässä ja ajaa ohi. Yhä harvemmat omistavat yhä enemmän ja sosiaalinen nousu on yhä harvinaisempaa.

Maailmassa on yli 200 itsenäistä valtiota, jotka havittelevat sijoituksia ympäri maailmaa mellastavasta rahasta. Vaikka Suomi on kaikilla kilpailukykymittareilla maailman tuottoisimpia sijoituskohteita, kapitalistit eivät investoi vaan lähettävät suomalaisten palkansaajien selkänahasta revityt voitot veroparatiiseihin ja törsäävät privaattijahteihin, yksityissaariin ja pörssipeleihin.

Ongelma ei ole rahan puute vaan ettei sitä käytetä oikein. Maailmassa on paljon löysää rahaa. Veroparatiiseissa makaavat 32 000 miljardia (puolet koko maailman vuotuisesta bruttokansantuotteesta) euroa ovat vain tämän paradoksin kärjekkäin ilmentymä.

Euroreliitti on epäonnistunut

Euroopan tulevaisuus näkyy Välimeren maissa. Nuoriso on kaduilla, polttopullot viuhuvat ja ostoskärryt lentelevät pankkien ikkunoista läpi. Olisiko Sauli Niinistön syrjäytymisen ehkäisynikseistä uudeksi suomalaiseksi vientituotteeksi? Taltuttaisiko tämä syrjäytymisen taltuttamisen Angry Birds myös laman synnyttämät syrjäytyneet vihaiset nuoret kaikkialla Euroopassa?

EU-maiden kaltaisilla vaurailla valtioilla on todellisuudessa mahdollisuus taata kaikille ihmisille terveydenhuolto, koulutus ja työ. Syrjäytymisestä voitaisiin tehdä eilispäivää.

Sauli on korostanut (kuten Adam Smith ja Karl Marx ennen häntä) työtä kansojen varallisuuden lähteenä. Euroopan unionin rahoista kustannettu koulutustakuu nuorille ja uutta ammattia tarvitseville sekä 600-1600 euron palkalla (riippuen jäsenmaan yleisestä palkkatasosta) tarjottu työllisyystakuu kaikille!

Tämä vaatii ennen kaikkea uudenlaista lainsäädäntöä. Onko Niinistö valmis kannattamaan nuorten koulutustakuuta ja yleistä työllisyystakuuta? Onko hän valmis kannattamaan syrjäyttämistä tehokkaasti torjuvaa lainsäädäntöä? Onko Sauli todella “syrjäytymisen syrjäyttäjä”? Missä viipyy Niinistön fasisminvastainen kampanja?

Annetaan nuorille mahdollisuus kouluttautua ja pannaan Eurooppa töihin paremman tulevaisuuden puolesta! Tähän kaikkeen olisi nyt historiallinen mahdollisuus. Jos euroeliitti ajattelisi perversin säästöideologian sijasta maalaisjärjellä, se olisi kiiren vilkkaan laatimassa tämänkaltaista ohjelmaa.

Vaalit tulee, oletko valmis? 

1990-luvun laman jälkeen rikkaimpien tulot ovat räjähtäneet, keskiluokkaisten palkat tasaantuneet ja suhteellisessa köyhyydessä elävien määrä tuplaantunut. Järjestelmä ei enää tarjoa sosiaalista nousua. Saulilta taisi jäädä tämä kaikki huomaamatta ja oikeistolaisella politiikalla 90-luvun lamaopit viedään äärimmilleen.

Seuraavan neljän vuoden aikana Suomessa tarvitaan valtuutettuja, jotka kyseenalaistavat kapitalismin, kyseenalaistavat euroeliitin pelleilyn ja jotka puolustuvat ihmisarvoista elämää! Leikkauspolitiikalle on tehtävä loppu ja kuntien vero- ja tulopohjaa on laajennettava. Pääomatuloillaan elävät eivät maksa lainkaan kunnille veroa, vaikka käyttävät kunnallisia palveluita päivittäin! Rikkaat mukaan lamatalkoisiin!

Nyt tarvitaan kuntiin maalaisjärkeä enemmän kuin koskaan. Nyt tarvitaan valtuustoihin syrjäyttäjien syrjäyttäjiä. Antti Ronkainen #523 Tampereen valtuustoon 2012! Tehdään Tampereesta Manse Mesta!

Syrjäyttäjien syrjäyttäjä – Loppu psykoosille

Ennakkoäänestys 17.-23.10, ulkomailla 17.-20.10. ja itse kunnallisvaalit 28.10.

YouTube Preview Image

Syrjäyttäjien syrjäyttäjä

Odotettavissa oli laimeat kunnallisvaalit. Hallitus ei ole reagoinut mitenkään siihen, että Suomi on jo taantumassa, eikä uusista leikkauksista ja veronkorotuksista juuri olla hiiskuttu. Tämä kaikki on kuitenkin vain tyyntä myrskyn edellä.

Keväällä hallitus tekee taas vastuullista politiikkaa ja leikkaa entiseen malliin! Siksi kaukaa viisas äänestäjä valitsee ehdokkaan, joka myös laman olosuhteissa pystyy ja on valmis puolustamaan työllisyyttä, investointeja ja julkista palveluntuotantoa.

Kapitalismi on epäonnistunut, yksityiset yritykset eivät luo työpaikkoja, eivätkä synnytä vaurautta (paitsi veroparatiiseihin ja aidatuille rikkaiden asuinalueille). Samaan aikaan valtiot pahentavat lamaa säästö- ja leikkaustoimillaan kuin sadetanssissa. Kokoomuksen ehdotukset sairaspäivien palkanleikkuusta ja terveyskeskusmaksuista tekevät sairastelevien ja sairaita lapsia hoitavien vanhempien elämästä helvettiä ja lisäävät kannustimia syrjäytymiseen.

1990-luvun laman jälkeen rikkaimpien tulot ovat räjähtäneet, keskiluokkaisten palkat tasaantuneet ja suhteellisessa köyhyydessä elävien määrä tuplaantunut. Järjestelmä ei enää tarjoa sosiaalista nousua. Saulilta taisi jäädä tämä kaikki huomaamatta ja oikeistolaisella politiikalla 90-luvun lamaopit viedään äärimmilleen.

Seuraavan neljän vuoden aikana Suomessa tarvitaan valtuutettuja, jotka kyseenalaistavat kapitalismin, kyseenalaistavat euroeliitin pelleilyn ja jotka puolustuvat ihmisarvoista elämää! Leikkauspolitiikalle on tehtävä loppu ja kuntien vero- ja tulopohjaa on laajennettava. Esimerkiksi pääomatuloillaan elävät eivät maksa lainkaan kunnille veroa, vaikka käyttävät kunnallisia palveluita päivittäin! Rikkaat mukaan lamatalkoisiin!

Nyt tarvitaan kuntiin maalaisjärkeä enemmän kuin koskaan. Nyt tarvitaan valtuustoihin syrjäyttäjien syrjäyttäjiä. Antti Ronkainen #523 Tampereen valtuustoon 2012! Tehdään Tampereesta Manse Mesta!

Vaaliradio 2: Naiset ja kuntatalous

Järjestyksessään toisen vaaliradion vieraina Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson (#290 Turku) ja kansanedustaja Anna Kontula (#483 Tampere). Vaaliradiossa käsitellään naisten työllisyyttä, hyvinvointipalveluiden järjestämistä ja kuntataloutta. Ohessa myös teksti naisten työllisyydestä, jonka kirjoitin Tampereen Vasemmistoliiton vaalilehteen.

YouTube Preview Image

Kuntatalous on tasa-arvokysymys

Suomen kunnat työllistävät noin 440 000 ihmistä, joista noin ⅘ on naisia. Yli 80% kuntien työntekijöistä työskentelee terveydenhuollossa, sivistystoimessa tai sosiaalitoimessa. Julkispalvelut toteutetaan pääasiassa naisten voimin matalasti palkattuina.

Samaan aikaan yli 8000 euroa tienaavista kunnanjohtajista 89% on miehiä.

Lasten, nuorten, vanhusten ja sairastelevien parissa työskenteleviä muistetaan juhlapuheissa, mutta palkkataso on edelleen huono. Talouskriisin aiheuttamat leikkaukset ja säästöt koulutuksesta, terveydenhoidosta ja kuntapalveluista näkyvät juuri naisten työllisyydessä. Kun kunnat käyttävät sijaisia, avustajia ja harjoittelijoita, myös palvelujen taso kärsii.

Samalla kun naisten asema leikkausten johdosta heikentyy työmarkkinoilla, heidän vastuunsa hoivatyössä ja kotityössä lisääntyy. Päivähoidon laadun huonontuessa ja ryhmäkokojen kasvaessa kotihoidontuesta tulee helposti pakotettu vaihtoehto naisille.

Työnteko tuo verotuloja, palveluita ja hyvinvointia kuntalaisille. Kunnallisveron korottamisen tai säästöjen sijaan onkin satsattava kuntien omaan palvelutarjontaan, työpaikkojen luomiseen ja minimipalkkojen korottamiseen.

Yksityinen sektori on epäonnistunut palvelutuotannon tehostamisessa ja työpaikkojen luonnissa, koska laatu heikentynyt tai kustannukset nousseet. Yhä useampi kunta onkin palauttanut palvelutuotantoa omaksi työksi. Yksityisen hoidon tukemista on vähennettävä ja tästä saadut resurssit tulee kohdistaa julkisen sektorin palvelutason ja työllisyyden parantamiseksi.

Kehitys, jossa jopa terveydenhoidosta ja lastensuojelusta on tehty bisnestä, tulee lopettaa. Veronkiertoon on puututtava sekä purettava verokilpailua, johon kunnatkin ovat heittäytyneet.

Säästöpolitiikka on syventänyt taantumaa, vähentänyt verotuloja ja lisännyt velkaantumista. Kunnallisella tasolla säästöpolitiikasta tulee luopua. Kunnan työpaikoista säästäminen on leikkaamista naisten työllisyydestä.

Kuntavaaleissa on valittava vasemmistolainen vaihtoehto, jotta kunnat eivät tekisi perässä samoja tyhmyyksiä mitä valtiot edellä. Mikäli suunta ei muutu, kunnat ovat jatkossakin keskeisiä sukupuolien välisen epätasa-arvon aiheuttajia ja ylläpitäjiä. Tämä ei ole tamperelaisten etu!